sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Yö ulkona riippumatossa

Päätin jo talvella, että nukun tänä kesänä ulkona. En tiedä mitä viimeisten kuukausien aikana tapahtui, kun en kerennyt moista suorittamaan, mutta ajattelin tämän onnistuvan näin syksylläkin. Eilen oli myös virallisesti Nuku yö ulkona tapahtuma jonka järjestää Suomen Latu, joten sain lisää kimmoketta tarttua tuumasta toimeen.
Näin itseni nukkumassa ihan niinkin kaukana kuin takapihallamme riippumatossa. Ensimmäisenä sain vision tunnelmallisesta kynttilälyhdystä, joka valaisisi kivasti pimeässä ja kohta jo huomasin ripustelevani itselleni pientä tähtitaivasta riippukeinun ylle jouluvaloista.




Ilmassa on ollut koko viikon tosi kovaa usvaa ja kosteutta, joten pohdin kovasti miten pärjäilen järven rannalla makuupussini sisällä. Pohdin kylmyyden tulevan pahiten altapäin ja heitin villaisen huovan riippumaton pohjalle ja se toimi itseasiassa juuri passelisti.



Kassu ja Helsingistä yökylään tullut Pietari istuivat kanssani iltaa rannassa, polteltiin nuotiota ja tunnelmoitiin yllättävän nopeasti pimenevää iltaa. Pojat katselivat ylläripylläri jotain you tubesta löytynyttä videota, kun Topilla oli sisällä pleikkaripelit meneillään.

 

Onneksi ei oltu luvattu sadetta, eikä edes tuullut. Oli mukavan tyyni ilta ja yö.
 


Nuotio lämmitti ihanasti ja piti hiipivää kosteutta loitolla.


Otin varmuuden vuoksi lasillisen sisäistä lämmikettäkin ja katselin laskeutuvaa aurinkoa.
 


  
Mietin, että miksei koskaan aikaisemmin ole tullut mieleen nukkua ihan omalla pihalla näin.


Ja sitten pohdin mahdollisia murhaajia, jotka hyökkäisivät yöllä kimppuuni, koska mielikuvitukseni oli hieman laukalla. Tajusin, että olin vielä valaissut nukkumapaikkani niin, että löytäisivät minut saletisti heti! Haha.
 


Lopulta todella pimeän tullen roikuin makuupaikassani ja tuijottelin ensin tulta, ripustamiani valoja ja lopulta tähtiin kuunnellen kaupungilta kantautuvaa musiikkia ja mopoautojen ääniä luonnon ollessa hiljaa. Sitten päätin katsella puhelimelta Outlanderia, sellaista tilanteeseen ehkä hieman liian väkivaltaista sarjaa, joka pisti vilkuilemaan vainoharhaisesti ympärille aika ajoin. Välissä kävin useamman kerran sisällä tsekkaamassa, että pojat ovat syöneet iltapalan, pesseet hampaat ja maltoin ruveta unille vasta, kun lapset olivat sisällä nukahtaneet.
 




Nukuin yön yllättävän hyvin, vaikka heräsin muutaman kerran, kun pihallamme olevat ulkovalot syttyivät palamaan pihamaalla pomppivien jänöpupujen liikkeestä. Pusikossakin rasahti pari kertaa niin, että sydämessä jysähti. Jännä miten aistit jotenkin terävöittyvät ulkosalla nukkuessa, vaikka aamulla neljältä herätessäni en edes heti muistanut kuka tai missä oikein olen. Enkä tietenkään saanut enää unta selän ja polven vihoitellessa outoa nukkumispaikkaa kummallisine asentoineen, joten päätin könytä sisätiloihin keittämään kahvia. Heittäydyin tyytyväisenä vielä köllimään omaan sänkyyn. Koko kokomus tuntui niin mukavalta. En osaa selittää miten pienikin muutos normaalissa elämässä saa arvostamaan kaikkea paljon enemmän. Ja miettimään miten sitä voisi irtautua enemmän ja useammin mukavuusalueiltaan. Ehkä kuulostaa pieneltä jutulta nukkua omalla pihalla riippumatossa, mutta se tuntui kuitenkin paljon enemmältä. En ole koskaan aikaisemmin nukkunut tähtitaivaan alla ilman suojaa ja se tuntui mahtavalta. Seuraavalla kerralla uskallan varmasti lähteä kauemmas nukkumaan.

Nukkuiko kukaan teistä ulkona viime yön? Ja kiinnostaisi kyllä tietää isosti miten ja missä ja miten meni?

Elena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti