sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Yhdessä

Ystävänpäivänä myöhään illalla parkkeerasin auton rautatieasemalle, otin repsikanpaikalta ison pahvinpalasen mukaani johon olin rustannut isoin kirjaimin tekstin mustalla tussilla. Kävelin punaisessa takissani karvahuppu nostettuna päähän odottelemaan junaa. Sydämeni pomppi jännittyneenä ja onnenkyyneleet odottelivat valmiina silmänurkissa. Intercity juna Helsingistä saapuu raiteelle kaksi. Nostan kyltin eteeni niin, että kaidemies näkee tekstin varmasti tullessaan pois junasta. Tuulee ja on pakkasta, sormet ovat jääkalikat, unohdin hansikkaat kotiin. Ihmiset asemalla vastassa omia ihmisiään lukevat uteliaina kylttiäni ja heitä hymyilyttää. Juna pysähtyy. Näen heti missä kaidemies on kapsäkkeineen. Nostan kylttiä vähän vielä paremmin luettavaksi ja odotan, koska hän huomaa minut ja tekstin: "Antti rakas <3 tervetuloa kotiin." Olen ihan heti isossa syleilyssä, sellaisessa mitä vain elokuvissa näkee. Paitsi, että tämä on totta. Kaidemiehen työt loppuivat viimein ja pitkän pitkän pitkän pitkän odottelun jälkeen on nyt lomalla ja kotona. 


En ehkä kestä miten ihanaa <3



Innostuin kattamaan meille sunnuntaina myöhäisen aamiaisen. Syötiin koko perhe yhdessä. Jotenkin kaidemies on ollut tämän vuoden puolella niin vähän kotona, että ei olla keretty edes tätä tehdä aikoihin.



Nähtiin upea lumiukkopoppoo urheilutalon vieressä, kun vietiin Kassua säbäturnauksen bussikyytiin. Näistä oli pakko napata kuvia. Lumiukotkin olivat yhdessä.





Lauantaina kävästiin Louhelassa ulkojäillä ja hallilla katselemassa Topin joukkueen peliä. Topias on huilinut viikon reeneistä ja oli koulustakin pois osan viikkoa päätällin takia. Kokeiltiin kevyesti miltä se liikkuminen alkaisi taas tuntumaan. Raitis happi teki ainakin hyvää meille kaikille.
 

Alpron sitruuna-lime on ollut jo puolisen vuotta lemppariani välipalana tai ihan minä vaan palana. Kassun kanssa syödään niitä kilpaa ja anoppi taas tykkää näistä veriappelsiinin makuisista.





Keitin pojille tuohon Marimekon teepannuun aamiaiselle kuumaa kaakaota. Olen alkanut melkein joka ilta juoda pannullisen vihreää teetä ennen nukkumaanmenoa ja se on ihan vain tämän nätin pannun vika, että ravaan sitten vessassa illat. Kiva silti saada liikuntaa. Haha.




Täysiä!


Tämä hatun päällä oleva lintu on hauska. Ja lyhtykin! Niin hienoja yksityiskohtia.



Aurinkoenergiaa tuli taivaalta koko viikonlopun!
 


Pakkasta on ollut vähän yli kymmenen astetta ja vissiin kiristyy vaan. Se ei estä kuitenkaan toisia syömästä jäätelöä.
 


Matkalla Varkauteen katsomaan Kassun säbäpelejä. Ekasta pelistä tuli voitto ja toisesta tiukka tappio.



Toi yks seisoo käsillä hei!
 




Ja tää yks oli vissiin liukastunut. Haha.
 


Parasta on olla yhdessä. Koko perhe. Tehdä yhdessä juttuja. Mennä yhdessä joka paikkaan. Ja katsella sitten jään laidalta kaidemiehen kanssa, kun pojat pelaa kavereidensa kanssa jääkiekkoa. Yhdessä. Joku siinä näyssä on tosi tärkeää. Että lapsilla on hauskaa ilman tietotekniikkaa. Muistan miten pienenä oikaistiin Ruutanassa Laureeninkallion perukoilta vaarallisen junaradan yli ja synkän metsän lävitse Iskelän kentälle. Luisteltiin niin, että varpaat olivat tunnottomat. Lämmiteltiin kopissa ja mentiin takaisin heti kun kyettiin, koska luistelu oli vaan tosi siistiä.

Käydäänkö teillä luistelemassa perheen kanssa?

Elena

2 kommenttia:

  1. Ihana Elena, mahtava kotiinpaluu on kaidemiehellä ollut ❤️
    Nuo lumiukot ovat ihan huippuja!
    Aurinkoista pakkasviikkoa toivottaa H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monta kertaa ihastellut elokuvissa, kun ihmisiä ollaan vastassa kylttien kanssa ja se tuli just mieleen ennen asemalle lähtöä. Ja jotain erityisen spesiaalia sitä halusi järjestää, kun kaidemiehellä nuo työt venyneet niin pitkään ylitse ja, kun on odotettu toista kotiin tosissaan 🙂

      Olivat kyllä niin kauniita lumiukkoja, ihastuin kaikkiin hienoihin ideoihin mitä tekijöillä oli tullut.

      Kivaa viikkoa H, tätä aurinkoa näyttäisi piisavaan niin, että aurinkolasit on kaiveltu nenälle. I h a n a a !

      Poista