sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Vaaleanpunaista hattaraista unelmaa

Tuntuu, etten olisi viettänyt viikonloppua ihan vaan rentoutuen ilman menoja pitkään aikaan ja onhan se totta. Koko elokuu vilahti ensin lomalla seikkaillen ympäri ämpäri, sitten töitä painatellen ja lopulta häähumussa. Olin ihan innoissani koko viikon siitä, että saa olla lauantain ja sunnuntain kotona. Herätä rauhassa, vetelehtiä yökkäreissä, juoda kahvia keittiön ulkorappusilla ja kattaa myöhäistä aamiasta. Ja ihan yhtä innoissani siitä, että ystäväni Eeti tuli koiransa Redin kanssa meille kyläilemään. En edes muista milloin oltaisiin vietetty ihan kahdestaan tällä tavoin aikaa. Viisi vuotta sitten? Vielä Kangasalla asuessamme Eeti kävi kylässä meillä alvariinsa, kun asuttiin ihan todella lähekkäin. Itseasiassa kaksoset luulivat joskus Eetin olevan heidän kaverinsa, ystäväni oli aina ensimmäisenä mukana poikien leikeissä meille tullessaan, mutta kysellessämme miksi kaksoset luulivat Eetin olevan heidän kaverinsa, syyksi paljastuikin se, että Eeti ei voi olla aikuinen, koska hänellä on pieni jalka. Pienten lasten ajatukset ovat sinäänsä ihan loogisia, mutta kyllä meitä nauratti.

 

Aamukahvia keittiön ulkorappusilla jes! Ja mikä parasta, syyskuussa tarkenee paremmin kuin heinäkuussa. Aika jännä, eikös? Rappusilta oli hyvä seurata Redin tutustumista pihamaastoon.



Kätevällä ystävällä oli oma pussilakana ja tyynyliina mukana, etsittiin niihin vain täytettä ja pedattiin sänky olohuoneen sohvalle. Meidän sohva on muuten yllättävän mukava nukkua, sitä on testannut monet vieraat ja itse olen vedellyt siinä tuhannet päikkärit. Häiritseekö teitä muuten koskaan sana vieraat? Tuntuu hölmölle, että ystävät ja sukulaiset olisivat vieraita, kun tulevat kylään. Eetissäkään ei ole mitään vierasta. Vedeltiin itseasiassa tällä samaisella sohvalla vieretysten päikkärit. Kimppapäikkärit roks again!
 

Lauantaiaamuna innostuin leipomaan sämpylöitä. Heti, kun syksy kolkuttelee ovella ja ilma vähän viilenee, leipomishommat tuntuu erityisen kivoilta, kun uunista leviää kotiin ihanaa lämpöä ja tuoksua. Ruoan laittaminen oli erityisen mukavaa, kun ystävän kanssa höpöteltiin ummet ja lammet. 


Redikin asettui taloksi ihan hyvin ja juoksi pihalla ihan yhtä villinä ympyrää kuin kaidemiehen siskon koira Pilkku.


Sydänsämpylät matkalla uuniin.
 

Ja uunista ulos. 


Paistoin banskukookospannareitakin.


Ja ystävä oli ihan onnessaan. Kuulemma kuuden tähden hotelli. Eikös niitä tähtiä ole viisi? Ihana, kun saa tehdä toiset ihmiset niin onnellisiksi tekemällä sitä mistä itse tykkää. Win win situation.
 

Sydänsämpylät katosivat kyllä yllättävän nopeasti. Tuoreissa sämpylöissä vain on sitä jotakin. Ne, kun ei oikeastaan tarvi muuta kuin voita. Näihin laittelin pellavansiemenrouhetta ja kaurahiutaleita aika reippaasti ja alustin vehnäjauhot sekaan. Maukkaita tuli.


Anoppi haki ulkoa pihlajan oksia maljakkoon, mutta lainasin niitä ensin kattaukseen. Äitini kyseli miten jaksan nähdä vaivaa näitä kattauksia tehdessäni kuvia nähdessään, eikä voinut ymmärtää miten olen voinut syntyä hänestä, vaikka siitä ei kuulemma mitään epäilystä olekaan. Hehe. Minusta on vain erityisen tärkeää kokoontua yhteen ja mikäs sen mukavampaa kuin syödä yhdessä. Sitäpaitsi, kokkina tällaisten kattauksien tekeminen ei ole iso juttu, kuten varmasti kaikki ymmärtää. Sehän on minun työtäni. Ja ihan kuka vain voi harjoitella näitä juttuja, tekemällä oppii.
 

Koko kesänä ei juurikaan olla istuskeltu ulkosalla, ihan muutamia kertoja vain. Kerrankin oli niin kiva ilma, että istuttiin nuotiolla rannassa ihastelemassa auringonlaskua ja lämmiteltiin samalla saunakin. Kerettiin kyllä puhumaan Eetin kanssa vaikka mistä saunan lauteilla ja valvottiinkin pikkutunneille, kunnes silmät alkoivat luppaamaan kiinni.


 Semmoista. Tehtiin paljon muutakin. Lauantaina patikoitiin Kolilla, mutta siitä lisää toisella kertaa. Nyt pitää mennä peittelemään kaksoset ja hyökätä itsekin vaakatasoon. 

Mitäs te puuhailitte viikonloppuna? Kerkesittekö lötvimään yökkäreissä ja katselemaan auringonlaskua?

Kauniita unia toivotellen, Elena

2 kommenttia:

  1. ihana kiitos vielä viikonlopusta <3
    Ja kyllä, kuuden tähden hotelli on olemassa; ystävän koti,niiden seurassa mieli lepää <3 noi kaikki ihanat aamupalat on vaan tietty plussaa 😋

    VastaaPoista