keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

VEITSENTERÄLLÄ: Granaattiomenan avaaminen


1. Koverra pienen veitsen kärjellä ympyrän muotoinen kolo sekä granaattiomenan yläosaan, että kantaan.





2. Viillä sitten veitsellä ylhäältä alas eli kolosta koloon granaattiomenan pintaan noin puolen sentin syvyisiä viiltoja muutaman sentin välein.





3. Ota sitten molemmin käsin kiinni hedelmästä niin, että peukalot ovat yläkolossa ja keskisormet alakolossa. Vedä sitten kevyesti niin, että granaattiomena halkeaa.



4. Vetele sitten jokainen lohko irti. Tässä kannattaa käyttää alla lautasta tai leikkuulautakin passaa.



5. Kerää sitten siemenet talteen hellävaroen niin, ettei mehut puserru pois. Kuori irtoaa suhteellisen helposti siemenistä, kun hieman taivuttelee kevyesti ja valkoiset ohuet osuudetkin lähtevät näppärästi irti.






6. Lopulta jäljelle jää vain herkulliset granaattiomenan siemenet ja näitä on yhdessä hedelmässä yllättävän paljon.




Siemenet säilyvät suljetussa astiassa jääkaapissa hyvänä 4-6 päivää. Pilaantuneet siemenet muuttuvat vähän rusehtaviksi, joten helppo tunnistaa milloin eivät ole enää ok. Granaattiomena sopii erittäin hyvin erilaisiin salaatteihin. Omaan makuuni maistuvat parhaimmilta juustoja sisältävien salaattien kanssa. Kokeile vaikka grillatun halloumin kanssa, nam! Voit ripautella näitä värikkäitä helmiä myös puuron, murojen tai müslin joukkoon, hedelmäsalaattiin, jogurttiin, jäätelöön tai kakun koristeeksi ja mitä ideoita mieleesi sitten juolahtaakaan. Granaattiomenan mehu on myös jäätävää herkkua, joten voit heittää siemenet siivilään, painella lusikalla mehut talteen astiaan ja tehdä tästä vaikka salaatille kastikkeen. Vähän pippuria, suolaa, öljyä ja sokeria mauksi ja menoksi.

Onko granaattiomenan avaaminen teille tuttua puuhaa? Tai oletteko koskaan käyttäneet kyseistä hedelmää?

Elena

Sulaa

Jos jotain, niin en ainakaan ole viime viikkoina ollut tietokoneen äärellä. Enenevissä määrin sen sijaan ulkona laiturilla juomassa kahvia ja kuuntelemassa lintujen ilakointia. Sisällä olen uppoutunut järjestelemään kaiken sortin kaappeja, pakannut vaatteita kierrätykseen, pyyhkinyt pölyjä ja tuuletellut petivaatteita. Olen kerennyt ulkoiluttamaan uutta fillaria jo useampaan otteeseen ja yhtenä aurinkoisena päivänä viikko takaperin polkaistiin Topin kanssa ympäri kaupunkia. Bongattiin tienposkesta leskenlehtiä, syötiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle jäätelöä ulkona ja katseltiin siinä samalla sulavaa jokea. Rantasaunaakin on lämmitelty pitkän talven jälkeen useampaan otteeseen ja siinä on jotain erityisen mahtavaa. Vedet on kannettu tuttuun tapaan saunan pataan järvestä, joten jäähän on hakattu ämpärin mentävää aukkoa rautakangen avulla.




Hankin keittiön laatikoihin uudet vetimet, kun edellisistä meni yksi puinen rikki.



Arvatkaa kumman palan Topi otti ja kumman antoi minulle?


Tässä kuvassa joki on vielä aikas jäässä, mutta tällä hetkellä melkein sula jo.



Linnut aamu-uinnilla.


Jäätelöpaussi Ylisoutajan sillan kupeessa.



Meitsi maistoi uutta protskujäätelöä ja tämä olikin yllättäen superhyvää.





Topi valkkasi tutun valkosuklaa-salmiakki Classicin.





Toiveruokapäivänä mitäs muutakaan, kuin itse tehtyjä hamppareita valkosipulimajoneesin kanssa.



Olin asettanut itselleni tälle keväälle kiellon uusien tyynynpäällisten ostamiseen, mutta hupsista. Joku juttu siinä on, että talven jälkeen tekee mieli freesata kotia uusilla tekstiileillä ja kukkasilla kiitos.














Kassu ja kaidemies kävivät kahdestaan reissussa ja shoppailemassa. Uuden hupparin lisäksi löytyi ainakin lenkkarit ja tuliaisiksi puolitoista kiloa bonbonin  kaatissäkkikarkkeja, jotka katosivat viikossa jonnekin. Ups, edelleen hampaita ja kitalakea särkee pelkästä ajatuksestakin.








Nyt meillä on hoidossa kälyn koira Pilkku muutaman päivän ajan, toivottiinkin viimeksi, että Pilkku voisi olla meillä useamminkin kyläilemässä ja aika pian tämä onnistui uudelleen. Ollaan lenkkeilty Pilkun kanssa yhdessä aamuisin ennen töihin menoa ja Pilkku on toimittanut poikien herätyskellon virkaa nuolemalla heidän naamansa läpimäräksi innostuksesta. Saa nähdä kuinka puhki koira on tällä kertaa meillä kyläilyn jälkeen, kun kokoajan on kaikenlaista toimintaa. Eilen Pilkku löysi pihamaaltamme pienen pienen jänöpupusen ja nappasi sen kiinni. Onneksi ei kuitenkaan jouduttu valmistamaan paistia, sen verran söpö pikku otus oli kyseessä. Vissiin hyvä metsästyskamu tulisi tästä noutajasta.

Oletteko te bonganneet jo leskenlehdet? Entä onko näkynyt jo sitruunaperhosia etelämmässä?

Elena